Kaivos - Antti Tuomainen

Olin lukenut ainoastaan yhden Antti Tuomaisen kirjan aiemmin. Jotenkin se oli jäänyt hyllyyn, eikä se synnyttänyt mitään suurta kiinnostusta kirjailijan muita teoksia kohtaan. Tämäkin oli siis seissyt hyllyssä jonkin tovin. Ennakkotunteeni osui oikeaan.

Harvoin tulee eteen kirjaa, joka ei oikein kolahda millään tasolla. En tiedä, johtuiko se kirjan teemasta, joka ei ollut kovin kiinnostava. Teemana on ympäristörikokset ja kaivosteollisuus. Kirjan ilmiselvä esikuva on Talvivaaran kaivos, nykyinen Terrafame. Tapahtumien keskiössä on Suomalahden kaivos, jonka toimintaan liittyy jotain hämärää.

Pienen lehden toimittaja Janne Vuori lähtee Pohjois-Suomeen tekemään juttua, muttei kukaan paikallinen ei tahto puhua hänelle ongelmista ja muustakaan kaivokseen liittyen. Juttu tuntuu kuivuvan kasaan. Kaivosyhtiön johtokunnan jäsenet kuolevat kuitenkin yksi toisensa jälkeen. Myös Jannen edesmenneen kollegan Lehtisen kadonneet muistivihkot ihmetyttävät.

Juttu on kirjoitettu minä-muodossa, kertojana toimittaja Janne. Se tuo tekstiin mukavaa rytmiä. Toinen merkittävä henkilö kirjassa on Jannen isä Emil, joka palaa yllätten poikansa elämään oltuaan vuosikymmeniä poissa. Se onkin kirjan toinen teema; lasten ja vanhempien väliset suhteet. Myös Jannen omassa perheessä on haasteensa, joita intohimoinen suhtautuminen toimittajan työhön ei helpota.

Kirja oli enemmänkin normaali romaani, kuin dekkari. Ainoastaan parissa kohdassa oli slekeitä dekkarin piirteitä ja nekin jäivät lyhyeiksi. Kirja oli nopea lukea, mutta jotenkin en saanut siihen otetta. . Loppuratkaisukaan ei ollut kovin yllättävä.