Spede, nimittäin - Tuomas Marjamäki

Kaipasin jotain kevyempää ja hauskaa luettavaa vuoden viimeisille päiville ja silmiini osui hyllyssä elämäkerta Spedestä. No kah, ehkäpä tässä olisi viihdykettä loppuvuoteen. Kyllähän siitä oli!

Olin lukenut vuosia sitten Spedestä Tommi Aution kirjoittaman elämäkerran. Se oli jäänyt mieleeni hyvinkirjoitettuna ja mielen-kiintoisena elämäkertana. En kuitenkaan muistanut kaikkea Spedestä, joten uusinta hänen elämästään olisi paikallaan.

Tuomas Marjamäki kirjoittaa todella hyvin ja niinkuin arvelinkin, mukana oli paljon huumoria. Sujuvasti tarina kertoo kuinka Pasasen Kustin pojasta Pertistä tuli Spede, suomalaisten rakastama monilahjakas viihdyttäjä, julkkis, johtaja ja monimiljonääri.

Tuomas Marjamäki on käyttänyt paljon erilaisia lähteitä. Tärkeimpinä ovat olleet Speden läheiset; Speden sisko Virpi., entinen vaimo Pirjo ja tytär Pirre sekä työkaverit. Merkittävä määrä lehtijuttuja, haastatteluja ja muuta kirjallista materiaalia on käyty läpi. Paljon sitä kuuteen vuosikymmeneen mahtuukin.

Mitä pidemmälle kirjassa edetään, sitä enemmän kuvassa on Spede, ei niinkään Pertti. Pasanen oli erittäin tarkka yksityiselämästään, eikä paljoakaan kertonut siitä julkaisuudessa. Hän saattoi jopa käydä käsiksi salassa kuvaaviin valokuvaajiin ja repiä kameran heidän käsistään.

Aidoimman kuvan Pertistä saadaankin lapsuuden ja nuoruuden vaiheiden kautta. Kirjassa kerrotaan Pasasta opettaneista karmeista opettajista, joiden tapa kohdella oppilaita oli sadistista. Aivan kamalaa, että sellaisia opettajia on saanut olla kouluissa, olkoonkin, että kyse oli sota-ajasta. Spede kosti kaikille häntä kaltoin kohdelleille opettajille antamalla sketsihahmoilleen heidän nimiään. Uuno Turhapuro sai etunimensä ranskan ja saksan lehtorilta Uuno Hiltuselta ja Uunon paras kaveri oli aluksi Lettunen matematiikan lehtorin Tuomas Ohukaisen mukaan. Hän valmistui myös ylioppilaaksi, vaikka Hiltunen oli vannonut, ettei Pasasesta tule koskaan ylioppilasta. Tosin hän valmistui Iisalmen lukiosta, josta hänen vanhempansa järjestivät opiskelupaikan. Kuopion lyseossa hänellä ei ollut enää mahdollisuuksia opettajien vihamielisen asenteen takia.

Spedestä on annettu välin hyvin karkeakin kuva äkkiäpikasena ja huonona häviäjänä. Minulle päällimmäiseksi nousi kuitenkin kuva hyvin kiltistä ja erityisesti ystävilleen lojaalista miehestä. Hän joutui pari kertaa liikekumppaniensa huijaamaksi, ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla, joka jätti Pasaseen pysyvän jäljen. Sen jälkeen hän ei päästänyt lähelleen kuin harvoja ja valittuja henkilöitä. Ystävillään hän oli erittäin avokätinen. Pasanen maksoi myös näyttelijöilleen selkeästi enemmän kuin muut. En ollut myöskään tajunnut kuinka moni 1990-luvun hittisarja oli Pasasen tuottama.

”Pääasia, että on kivaa”, kuului Speden motto. Samaistun tähän paljon. Ymmärrän hänen elämänfilosofiansa. Hauskaa ei kuitenkaan saanut tehdä muiden kustannuksella. Se periaate nousee näinä vihapuheen aikoina arvoon arvaamattomaan. Arvostan myös paljon hänen periaateettaan olla tekemättä huumoria uskonnosta, poliikasta ja seksistä. Ne ovat mielestäni laiska ja helppo tapa tehdä huumoria, erityisesti navan alapuolelle sijoittuvat jutut alkavat oolla tylsiä. Vaatii paljon enemmän älyä keksiä hauskoja juttua näiden aihealueiden ulkopuolelta. Sitä Spedeltä löytyi. Hän oli Mensan jäsen, en ihmettele yhtään.