Loiri - Jari Tervo

Tämä kirja oli vuoden puhutuin kirja, josta kohistiin etukäteen. Iltapäivälehdet otsikoivat Loirin naisjuttuja ja seksiseikkailuja. Loirin spermaan liukastuminen nostettiin kirjan tärkeimmäksi anniksi. Se tuntui etukäteen vastenmieliseltä, enkä heti rietänyt kauppaan kirjaa ostamaan. Joulupukki kuitenkin päätti tuoda kirjan lahjaksi.

Jari Tervo on paras henkilö kirjoittamaan elämäkertaa Vesa-Matti Loirista. Loiri on renessanssi-ihminen ja taiteilija isolla T:llä. Sen vuoksi panojuttujen nostaminen otsikoihin ja niillä kirjan markkinoiminen tuntui loukkaukselta. En myöskään ymmärrä Tervon valintoja kirjoittaa niistä niinkin paljon.

Muutamassa kohdin kirjaa huokaisin syvään, kun asialla selkeästi mässäiltiin. Loirin poikamiesajasta ja vauhdikkaasta yöelämästä kerrotaan värikkäästi. Silti kerrotaan vielä kuinka Loiri heräsi aamulla vinkuvaan ääneen, jota luuli hiireksi. Ääni kuului keittiöstä. Kun hän lähti selvittämään onko keittiössä todellakin hiiri, löysi hän kämppiksensä harrastamassa seksiä takaapäin jääkaappia vasten. Vinkuva ääni lähti jääkaapista. Eiköhän asia olisi tullut ilman tätäkin tarinaa selväksi? Jotain olisi voinut jättää lukijan mielikuvituksen varaankin. En ymmärrä mitä lisäarvoa tämä tarina toi Loirin henkiökuvaan. Ei kerrassaan mitään. Ärsytti.

Onneksi näitä edellä kuvattuja kohtia ei kirjassa ole paljon. Loirin tarina kerrotaan todella perusteelisesti, mutta jaksot ovat suurimmaksi osaksi täydellisen pituisia. Kirjan rytmi on todella hyvä, eikä missään kohtaa puuduttava. Tämä onkin tärkeää, koska kirjssa on liitteineen yli 700 sivua. Spede Pasasen ja Loirin yhteistyöstä kertovaan vaiheeseen on paljon otettu asioita suoraan Tuomas Marjamaan Speden elämäkerrasta. Tarinat olivat samat, ei mitään uutta. Se häiritsi aavistuksen verran.

Luin suurella mielenkiinnolla Loirin teatteritöistä, joista tiesin vähemmän Seitsemää veljestä lukuun ottamatta. Seitsemän veljestä on suomalaisessa teatterihistoriassa omaa luokkaansa ja sen vaiheista oli kivaa lukea. Viihdyttävää oli lukea myös 1970-luvun teatteripiireistä, jossa vasemmistolaisuus oli voimissaan; kaikkia yritettiin käännyttää - paitsi Esko Salmista. Loiri oli lopulta hermostunut jatkuvaan painostukseen, enkä ihmettele. Vasemmistolaisuus olisikin vaikeasti sovitettavissa Loiriin, varsinkin kun hän teki paljon yhteistyötä Speden kanssa.

Loirin mielenterveysongelmista en ollut tietoinen, en ainakaan niiden vakavuudesta. Myös hänen raha-asioidensa huono tola sai minut kokemaan suurta myötätuntoa. On ollut harmillista, ettei hän ole voinut nauttia lahjakkuutensa hedelmistä laajemmin. Hän olisi sen ansainnut. Speden ja muutaman muun läheisen työtoverin tuki on kyllä hatun noston arvoinen.

Jari Tervo kuvaa hyvin Loirin tarinan edetessä aikakautta, jossa liikutaan. Jokainen luku saa tervomaisen yhteenvedon, mutta kokonaisuuden kannalta tulkinta puuttuu. Tervo korostaa Loirin erinomaisuutta läpi kirjan, mikä ei häiritse. Olen itsekin samaa mieltä. On sanomattakin selvää, että Loiri on merkittävä uomalaisessa kulttuurihistoriassa. Siksi olisin halunnut päästä vielä ylemmälle tasolle.. Kaipasin pohdintaa siitä, mikä Vesa-Matti Loirin rooli ja merkitys suomalaiselle kulttuurille on? Sillä olisi enemmän merkitystä kuin huumekokeiluilla, mustasukkaisuudella tai kouristuksen omaisilla orgasmeilla.