Haudattu - Henning Mankell

Voi että miten ihana pienoisdekkari tämä olikaan! Mankell on eräs lempikirjailijoistani, eikä tämä pienokainen muuttanut käsitystäni hänestä.

En muista miten tämä kirja oli hyllyyni päätynyt ja pienen kokonsa vuoksi se oli sitten sinne unohtunutkin. Tämä romaani oli ilmestynyt niin sanottuna bonuskirjan, jonka sai oston kylkiäisenä kirjakaupassa. Wallander-tarinoissa tämä sijoittuu aikaan ennen viimeistä sarjan osaa eli Rauhatonta miestä.

Minusta tämä oli hieno. Joskus minua häiritsee, kun kirjoissa on paljon sivujuonia, jotka eivät paljoakaan tuo itse tarinaan mitään uutta. Tämä oli tiivis pienoisromaani, ilman mitään turhia rönsyjä.

Kirjassa on myös jonkin verran Wallanderin omaa ajatteluleumaailmaa sekä perhe-elämää. Wallanderin tytär esiintyy pienessä roolissa.

Kirjan lopussa on Mankellin kirjoitelma Wallanderin hahmosta, kuinka se syntyi ja kehittyi kirjojen myötä. Sen lukeminen oli mielenkiintoista, mutta samalla haikeaakin.

Ansionsa mukaan - Donna Leon

Ensimmäistä kertaa tartuin tämän kirjailijan kirjaan, kun kyseinen dekkari oli päätynyt kirjahyllyyn luultavasti kirjakerho kuukauden kirjana tms. Päätimpä kokeilla rohkeasti, vaikka kirja olikin osa Leonin Brunetti-sarjaa eivätkä edelliset osat olleet siis minulle tuttuja.

Lähtökohta tarinalle oli mielenkiintoinen, sillä Komisario Brunetti selvittää tapausta, joka liittyy kirjoihin. Merulan kirjastosta Venetsiasta on varastettu arvokkaita kirjoja ja useista on lisäksi revitty sivuja irti. Nämä kirjat ovat hyvin arvokkaita ja peräisin 1500-luvulta.

Vaikka venetsialaiset pääsevät tutustumaan käsikirjastoon henkilötiedoillaan, ulkopaikkakuntalaisilta vaaditaan lisäksi suosituskirje. Selviää, että kirjastossa on päivittäin käynyt amerikkalinen tutkija, mutta hän katoaa äkillisesti. Kirjaston vakiokävijöihin kuuluu entinen pappi, joka päivittäin lukee latinan kielisiä vanhoja kirjoja lukusalissa. Hän varmasti on nähnyt jotain.

Pian Brunetille selviää, että kyse on koko Euroopan laajuisesta ilmiöstä ja että vanhoilla kirjoilla on olemassa laajat pimeät markkinat. Jopa yksittäisistä sivuista maksetaan huimia summia. Kirjojen suuurena ystävänä tämä aihe lämmitti suuresti ja aihe oli muutenkin dekkareiden valtavirrasta poikkeava. Myös tarinan kaari oli erilainen. En ole ennen lukenut dekkaria, jossa joku pääsee hengestään vasta kun kirja on edennyt yli puolivälin. Tästä voi päätelläkin, ettei kirja ole kovinkaan jännittävä, mutta sopii hyvin kesälukemiseksi. Jos tykkää Italiasta, niin kirjassa riittää herkullista kuvausta Venetsiasta. Paikkakuvaukset ovat tarkkoja ja kirjassa viitataan paljon myös kaupungin rakenteellisiin ongelmiin, mitkä ovat mielenkiintoisia. Loppuratkaisu oli mielestäni hyvä ja kirjan lopetus oikein osuva.

Viimeinen näytös - Mari Jungstedt

Tämä oli ensimmäinen Mari Jungsteditin kirja, jonka luin, vaikka tämä on jo kymmenes osa Gotlantiin sijoittuvaa sarjaa. Tämä ja sarjan seuraava 11. osa kulkeutuivat hyllyyni kirjakerhon kuukaudenpakettina, jota en viitsinyt palauttaa. Hyllyssä ne olivatkin jonkin aikaa.

Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle Visbyssä pidettävästä yhteiskunnallisesta keskustelutapahtumasta. Tietääkseni tämän tapahtuma on ollut innoittajana Suomi Areena-tapahtumalle. Tapahtumaan osallistuu ristiriitaisia tunteita herättävä toimittaja Erika Malm. Erika on suorasukainen ja räväkkä mielipiteissään, eivätkä hänestä kaikki pidä, Ertyisesti häntä vihaavat uusnatsit ja äärioikeistolaiset. Sitten siinä tietenkin käy niin, että eräänä aamuna Erika löydetään sitten kuolleena hotellihuoneestaan. Hänet oli nähty tuntemattoman miehen seurassa edellisenä iltana ja hotellin aamiaisella.

Samana kesänä paikallinen kesäteatteri Roma esittää suosittua Shakespearen Loppiaisaattoa. Katsomot ovat täynnä. Paikalliset eivät vain välitä teatteriseurueen jäsenistä. Varsinkin yksi miesnäyttelijä herättää suuria intohimoja.

Toimittajan Erika Malmin murhaa tutkivalla komisario Anders Knutaksella on omat ihmissuhdesotkunsa. Rakoileva avioliitto ja lämmennyt suhde kollegan kanssa. Asioiden penkomiseen osallistuu kielloista huolimatta myös tukholmalainen toimittaja, jolla on myös omat ongelmansa. Paljon ihmissuhdesotkua, paljon pettämistä ja petettyjä.

Kesälukemisena tämän täyttää tehtävänsä hyvin, muttei herättänyt sen suurempia tunteita. Seuraavan osan luen varmasti myös ja muitakin, jos vastaan tulevat.